Archive for marraskuu, 2017

2017. Harry Harkimo pelkää Fortumin Saksan seikkailussa käyvän samoin kuin omassa Hampurin hallissaan.

perjantai, marraskuu 24th, 2017

2017. Harry Harkimo pelkää Fortumin Saksan seikkailussa käyvän samoin kuin omassa Hampurin hallissaan.

Iltalehdesssä Hjallis Harkimo -palstalla perjantaina 24.11.2017 Harkimo kertoo Saksan hallistaan jonkunlaisena mainetekona. Hän unohtaa kertoa, että hänet pelastettiin konkurssilta.

”Jättikaupan pitäisi jännittää meitä kaikkia”.

”Olen itse rakentanut ison hallin Saksaan ja tiedän, että se ei ole mikään helppo ympäristö tehdä liiketoimintaa.”

Iltalehti 24.11.2017.
https://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2017/11/24/jattikaupan-pitaisi-jannittaa-meita-kaikkia/


Netistä löytyy hiukan tarkennusta:
”Tämä bisnesmies on laittanut useita firmoja suoritustilaan ja jättänyt sitoumuksensa hoitamatta. esim Harkino-nimisen yhtiön. Hampurin halliseikkailut pelasti SanomaWSOY:n Rautakirja Oy, joka omia tappioita välttääkseen joutui ottamaan Hampurin hallin haltuunsa. Jokainen R-kioskissa kävijä maksaa nyt promilleja tälle bisnesmiehelle usean vuoden ajan.
Nettisanomat 01.12.2006.
http://www.nettisanomat.com/2006/12/01/harkimosaarela.html

IMG_20171124_213616392

Viikkosanomat. Pertti Manninen. Perjantai 24.11.2017 klo 22.10.

Lue myös!

Nettisanomat maanantai 2006-11-27.

Kuva. Hartwall-areena valmistautuu paikalliskamppailuun. Helsinki perjantai 2006-11-17. Pertti Manninen. Kuva.

Pääkirjoitus. Tupakkamannekiinista kaljamannekiiniksi.

Entinen tupakkamannekiini ja nykyinen olutmannekiini on ryhtynyt ryöpyttämään keskustalaista naisministeriä. Itse kokoomuksen ehdokasta presidentinvaaleissa avoimesti tukenut tekee siis politiikkaa. Ehkä hän katkeroitui, kun sai porttikiellon itsenäisyyspäivän juhliin käyttäydyttyään sopimattomasti naisten vessassa. Menihän tämä kuudettakymmentä käyvä ukkomies kolmikymppisen uuden neitokaisen kanssa linnan juhliin, jossa vaimokin oli kutsuttuna vieraana.

Tämä bisnesmies on laittanut useita firmoja suoritustilaan ja jättänyt sitoumuksensa hoitamatta. esim Harkino-nimisen yhtiön. Hampurin halliseikkailut pelasti SanomaWSOY:n Rautakirja Oy, joka omia tappioita välttääkseen joutui ottamaan Hampurin hallin haltuunsa. Jokainen R-kioskissa kävijä maksaa nyt promilleja tälle bisnesmiehelle usean vuoden ajan. Nykyiseen alkoholipoliittiseen keskusteluun on syytä tuoda mieliin tämän bisnesmiehen Ilta-Sanomissa joitakin vuosia sitten antama mielipide: ”Mitä pahaa on kaljanjuonnissa?”

Pääkirjoitus. Maanantai 2006-11-27. Nettisanomat. Pertti Manninen.
Liitteenä juttuja vuodesta 1999 alkaen. Liite.

http://www.nettisanomat.com/2006/12/01/harkimosaarela.html

Lue myös!
Helsingin Sanomat. Urheilu. Aikalisä. Olipa kerran ministeri, joka käänsi urheilulle selkänsä. Harry Harkimo. Sunnuntai 2006-11-26. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on Janne Virkkunen ja lehden omistaa SanomaWSOY.

Olipa kerran ministeri, joka käänsi urheilulle selkänsä

Suomalaiset huippu-urheilijat ovat hemmotelleet meitä suomalaisia käsittämättömillä uroteoilla maailmantähtien joukossa. Kansallista identiteettiämme on vahvistettu ja itsetuntoamme pönkitetty olympia-areenoilla ja MM-kilpailuissa sekä muissa arvoturnauksissa.

Odotuksemme eivät ole muuttuneet mihinkään. Me haluamme yhä sankareita. Mahdollisuud et odotusten täyttymiselle ovat vain supistuneet olemattomiin, kun valtiovalta ei ymmärrä huippu-urheilun todellisia tarpeita kiristyvässä kilpailussa. Etenkin pienten lajien edustajat joutuvat nostamaan kätensä pystyyn. Ammattimaista harjoittelua vaativaan huipuntavoitteluun ei yksinkertaisesti ole taloudellisia edellytyksiä.

Valtionavun pienuus osoittaa arvostuksen puutteen. Ja jos valtiovalta ei arvosta, niin miten yritysmaailmakaan suhtautuisi toisin. Kulttuuriministeri Tanja Saarela (ent. Karpela, s. Vienonen) on yhteiskunnassamme huippu-urheilun ylin edunvalvoja. Huippu-urheilun onneksi hän on tuolla valtaistuimella enää vain muutaman kuukauden, sillä pelkkänä kauneuskilpailun voittajana ei voi ratsastaa toista ministerikautta.

Urheiluelämän odotukset tosin olivat Saarelankin kohdalla korkealla, kun hän aloitti Karpelana uudessa tehtävässään vajaa neljä vuotta sitten. Hän oli tehnyt kotiläksynsä hyvin ja ymmärtänyt käyttää asiantuntijoita apunaan asioissa, joita hän ei voinut urheiluelämästä hallita pelkällä aerobic-ohjaajan taustallaan. Mutta mitä sitten tapahtui, kulttuuriministeri käänsikin urheilulle selkänsä.

Ministeri, joka oli tottunut jo missivuosistaan lähtien olemaan huomion keskipisteenä, ryhtyikin välttelemään asiaa, jonka puolesta hänen odotettiin taistelevan. Mitä tästä opimme: ministeriä valittaessa pitäisi miettiä muutakin kuin hänen julkisuusarvoaan ja hänen edustamansa puolueen tarpeita profiilin nostamiseen. Keskustan populistiset pyrkimykset äänien kalasteluun nuoren, näyttävän ja teräväpäisen naisen avulla ovat koituneet suomalaisen huippu-urheilun tappioksi.

Lasten ja nuorten liikunnasta, joka sekin on erittäin tärkeää, ministeri on kyllä jaksanut huolehtia, koska sen avulla saa laajempaa julkisuutta eli enemmän ääniä. Teot silläkin saralla ovat valitettavasti jääneet turhanpäiväisen höpötyksen tasolle.

Urheilun edustustehtäviin ulkomaille, olympiakisojen kokkareille ja muille vastaaville estradeille Tanja Saarela on nainen paikallaan. Siinä miesvaltaisessa ympäristössä hän hallitsee ammattimaisesti tilanteet erinomaisine englannin kielen taitoineen ja näyttävine ulkomuotoineen toisin kuin kotoisissa urheilukinkereissä, joita hän tuntuu tietoisesti välttelevän.

Suomen urheiluväki on joutunut toistuvasti pettymään, kun erilaisissa alan tilaisuuksissa on odotettu kulttuuriministerin ottavan puheissaan kantaa kiperiin urheilupoliittisiin kysymyksiin, mutta paikalle onkin saapunut joku sijaispuhuja ministerin ilmoittauduttua sairaaksi. Johonkin kokoukseen, jossa ei puhuta urheilusta, ministeri Saarela pöräyttää näyttävästi moottoripyörällä kuin Bond-tyttö ikään ja kutsuu lehdistön paikalle, mutta ne kekkerit, joissa on riski saada negatiivista julkisuutta, hän jättää tyylikkäästi väliin.

Hän ei ymmärrä, että julkisuutta ei voi hallita ja että hyvä johtaja tarvitsee kritiikkiä tullakseen paremmaksi johtajaksi. Hän ei kestä arvostelua raivostumatta ja puolustelematta itseään aina häpeäksi asti. Näin on varmaan tämänkin kolumnin jälkeen.

Herkkähipiäisenä ministeri Saarela on yrittänyt kehittää ympärilleen suojamuurin. Hän pelkää – syystäkin – oman uskottavuutensa puolesta ja sortuu selittelemään sen sijaan, että kohtaisi aidosti tilanteet ja ottaisi niistä opiksi.

Me emme tarvitse kulttuuriministeriä, joka ei ole kiinnostunut urheilusta. Me kaipaamme urheilun keulakuvaksi ihmistä, jolla on kokemusta ja kanttia. Ihmistä, jolla on tahto kehittää urheilun rahoitusta. Ihmistä, joka tapaisi urheilijoita jo paljon ennen kuin he ovat meidän kaikkien sankareita.

Harry Harkimo
harry.harkimo @hartwall-areena.com.
Kirjoittaja on urheilun liikemies. (Kuva).

Helsingin Sanomat. Urheilu. Aikalisä. Olipa kerran ministeri, joka käänsi urheilulle selkänsä. Harry Harkimo. Sunnuntai 2006-11-26. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on Janne Virkkunen ja lehden omistaa SanomaWSOY.

http://www.nettisanomat.com/2006/12/01/harkimosaarela.html

Björn Wahlroos ja Antti Herlin. Paljonko ihminen maata tarvitsee?

keskiviikko, marraskuu 15th, 2017

Björn Wahlroos ja Antti Herlin. Paljonko ihminen maata tarvitsee?

Molemmat omistavat komean kartanon, Wahlroos Salosssa Joensuun kartanon, jonka hän on jo lahjoittanut pojalleen.
Wahlroos kerran avasi kartanonsa radiotoimittajalle ja kertoi, että hän ostaa jatkuvasti lisämaita, kun niitä sopivasti tarjotaan. Lisäksi hän kertoi, että ei astu muiden varpaille kauppoja tehdessään, jos muitakin halukkaita ostajia on, Salossahan se parhaiten tiedetään. Tähän oheen katkelma kirjoituksesta vuodelta 2006, jolloin hän teki vaihtokauoan Salon kaupungin kanssa, Sitä isoa metstsätilaa ei ainakaan mahdollinen muu ostaja voinut ostaa.

”Hiukan lisää muistinvaraista omaisuustietoa ja omaisuuden mukanaan tuomaa tietoa. Björn Wahlroos omistaa Halikossa, Salon kupeessa kartanon, jota on aikoinaan isännöinyt Kustaa Mauri Armfelt. Maaomaisuuttaan Wahlroos lisäsi muutama vuosi sitten maanvaihtokaupalla. Nokian tehtaiden vierestä Salon kaupunki sai teollisuustontteja Wahlroosilta ja Wahlroos sai sata tai ehkä enemmänkin hehtaaria metsämaata. Ei kai Nokia sinne mitään enää ole lisää rakentanut. Kaupungin päättäjät tietenkin tekivät oikein, kun ottivat huomioon tämän rakentamismahdollisuuden maanvaihdossaan. Tämä nyt muistinvaraisesti.”

http://www.nettisanomat.com/2006/11/11/etusivu.html#vaurastumisesta

Antti Herlin, Suomen rikkain mies.
Hänellä on perintönä Kirkkonummella Thorsvikin kartano. Kun rahaa on niin lisämaitakin Kirkkonummelta, ja muuatakin, kannattaa ostaa, merenrantaakin siinä sivusssa tulee lisää ja lisää.

Joskus himo on niin suuri, varsinkin jos kohde on houkutteleva, että kauppa jyrätään laittomuuden rajamailla, ehkä laittomuuksiinkin turvautuen. Rahallahan niistä selviää sitten ja rahastajat saadaan tyytyväisiksi. Maineellahan ei ole niin väliä. Tällainen kauppa paljastui Paratiisin papereista. Tehtiin kauppa vaikkei myyjällä ollut oikeutta ja valtuutta myydä, Rahaa lähetettiin paratiisiin ja osa jäi jonnekin. Eräs maaalueen omistajista väittää Ylen MOT-ohjelmassa, että hän ei ole saanut senttiäkään.

Herlin on Sanoma Oy:n pääomistaja ja niinpä Helsingin Sanomat kertoo puutteellisesti tästä asiasta, toisin sanoen kertoo toisesta asiasta.

Seurassa on selostusta tästä maakaupasta:
”Toinen kartanoherra

Marraskuussa Suomenlahden ranta ei ole kaikkein edustavimmillaan. Silti mielikuvitus rakentaa tänne hulppeita rantahuviloita.

Pankkiiri Lehdon ryhtyessä maakauppoihin huvilarakentaminen ei kuulunut suunnitelmiin. Muutaman kilometrin päässä sijaitsee nimittäin Thorsvikin kartano, jonka isäntä Kone Oyj:n pääomistaja Antti Herlin on jo pitemmän aikaa pyrkinyt ostamaan alueelta lisää maata.

Lehto ryhtyikin hieromaan kauppoja Herlinin omistaman Security Trading Oy:n toimitusjohtajan Jukka Ala-Mellon kanssa.

Ala-Mello teki selväksi, että Herlin haluaa ostaa koko Långvik Southin omaisuuden kerralla. Yhtiöstä tarjottu 8,5 miljoonan euron hinta oli vähemmistöosakkaiden mielestä liian alhainen, mutta Lehtohan oli luvannut maksaa heille sitoumuksen mukaiset 2,7 miljoonaa euroa.

Kaikki vaikutti olevan kunnossa, kun kauppaa vielä suunniteltiin kesällä 2016.

Syyskuussa Lindforsin oli määrä mennä allekirjoittamaan kauppakirja Nordea-pankin tiloihin. Kauppoja edeltävänä yönä Lindforsin puhelin pirisi. Puhelimessa oli Lehto, joka ilmoitti, ettei pysty maksamaan senttiäkään.

Oli selvää, että kauppa peruuntui. Mutta varsinainen yllätys odotti Kone Oyj:n pääkonttorissa.

Keksityt valtakirjat

Samana päivänä Herlinin luottomies Markku Laulumaa kutsui Lindforsin Munkkiniemen kartanoon. Siellä Lindforsin eteen lyötiin kauppakirja.

”Ihmettelin, että mikä helvetti tämä on. Sanoin, etten ole nähnyt paperia koskaan aikaisemmin. Siitä koko totuus sitten alkoi paljastua”, Lindfors kertoo.

Kauppakirjan mukaan Lehto oli myynyt koko Långvik Southin Herlinille jo neljä kuukautta aiemmin eli toukokuussa 2016, kaksi viikkoa ennen myyntiin oikeuttavan sitoumuksen allekirjoittamista. Lehdon allekirjoitus löytyi jokaisen vähemmistöosakkaan nimen perästä merkinnällä ”valtakirjalla”, vaikka hänellä ei kauppahetkellä ollut mitään valtakirjoja. Osakassopimuksen mukaan hän ei olisi saanut myydä edes omaa osuuttaan ilman muiden lupaa.

Antti Herlinin ja Jukka Ala-Mellon täytyi tietää, että osakekauppakirjaa ei tehty rehellisellä mielellä. Kukaan ei ollut yhteydessä vähemmistöosakkaisiin eikä kukaan kysynyt vähemmistöosakkaiden suostumusta kauppaan saati siihen, että kaikki rahat siirretään Mika Lehdon pankkitilille.

Vähemmistöosakkaat ovat nyt tehneet keskusrikospoliisille tutkintapyynnön, syyllistyikö Herlin tilanteessa lahjuksen antamiseen ja Lehto lahjuksen ottamiseen.”

https://seura.fi/asiat/tutkitut/maltalla-toimiva-nemea-bank-yritettiin-pelastaa-suomen-rikkaimman-rahoilla/


Mitäpä tähän lisäämään. Antti Herlin on saanut tilansa vieressä olleen merenranta-alueen omistukseensa. Sitä ei häneltä enää pois oteta. Nyt teeskennellään tietämätöntä kaupan sotkuista ja katsotaan kuka se konna oli. Jos Herlin, niin maksaa tuomion mukaan ja jos ei niin joku toinen maksaa, jos rahoja vielä jossakin on. Sillä ei nyt ole niin väliä jos joku myyjistä jää puille paljaille.

Niin. Paljonko ihminen maata tarvitsee?

Viikkosanomat. Pertti Manninen. Keskiviikkona 15.11.2017 19:27.