Posts Tagged ‘Arsenal’

LAINATTU. US-BLOGI. ILKKA KAKKO. Lamavelallisten myynti velkaorjiksi Norjaan – mitä vastaavat Paavo Lipponen, Suvi-Anne Siimes ja Sauli Niinistö.

lauantai, joulukuu 31st, 2011

LAINATTU. US-BLOGI. ILKKA KAKKO. Lamavelallisten myynti velkaorjiksi Norjaan – mitä vastaavat Paavo Lipponen, Suvi-Anne Siimes ja Sauli Niinistö.
Ilkka Kakko
Respect serendipity !
Lamavelallisten myynti velkaorjiksi Norjaan – mitä vastaavat Paavo Lipponen, Suvi-Anne Siimes ja Sauli Niinistö
25.9.2011 12:15 Ilkka Kakko
Kotimaa, lamavelalliset, Lipponen, Siimes, Viinanen, Aktiv-Hansa, yrittäjyys, devalvaatio, velkajärjestelyt, Niinistö
110 kommenttia
Eräs Suomen taloushistorian parhaiten vaiettu asia on lamavelallisten kohtelu 1991 – 2008. Se pitää sisällään niin hurjia päätöksiä ja inhimillistä kärsimystä, että on syytä hiukan valottaa asiaa ja muistuttaa, mitä sen hetkiset poliittiset päättäjät tekivät. Erityisen tärkeää tämä on siksi, että kaksi päävastuullisista – Paavo Lipponen, silloinen pääministeri ja Sauli Niinistö, lamavellallisten orjuutuspäätösten aikainen valtiovarainministeri – ovat pokkana pyrkimässä ”koko kansan presidenteiksi”.
80 – luvun lopulla oli kova nousubuumi ja talous, pörssikurssit jne. olivat kovassa nousussa. Hyvät talouden näkymät innostivat monia lähtemään yrittäjiksi ja olemassa olevat yritykset investoivat ja laajensivat toimintaansa. Investointeja ei haitannut edes markkamääräisten lainojen kova korkotaso 10 -12 %:a. Rahapolitiikan päättäjät mm Suomen Pankin pääjohtaja Kullberg ja valtiovarainministeri Viinanen päättivät, että korkotasoltaan huomattavan paljon halvemmat valuuttalainat avataan myös yksityisille henkilöille ja pienille yrityksille (isommat yritykset olivat hyödyntäneet niitä jo vuosia). Samalla vakuuteltiin, että markka on vahva, mainostettiin ns. ”vahvan markan politiikkaa” ja että mitään devalvaatioriskiä ei ole.
No, syksyllä 1991 markka kuitenkin devalvoitiin, vaikka viimeiseen asti oltiin ”vahvan markan takana” mm. valtiovarainministeri Viinanen löi devalvaatiota edeltäneenä päivän 1000 markan vedon toimittaja Tuomisen kanssa, että ei devalvoida! Tänään 25.9. julkaistussa ”Sunnuntaisuomalaisen” haastattelussa Viinanen toteaa mm. ” Kun sen tiesi, mitä tuleman pitää..Kysymyksessä oli kymmenientuhansien pienten ja keskisuurten yrittäjien elämä, kun he olivat ottaneet valuuttalainaa. Devalvaation seurauksena tuhoutui paljon hyvää yrityskantaa ja yrittäjää. Vietin silloin unettomia öitä.”
Sitten alkoi kansallinen pesänjako, perustettiin roskapankki Arsenal ja häikäilemätön yrittäjien omaisuuden realisointi alkoi. Omaisuuserät vaihtoivat omistajaa usein reilusti alle käyvän hinnan, yrittäjien keskinäinen riippuvuus johti siihen, että myös terveitä yrityksiä kaatui likviditeettikonkursseissa ja monet lainoja taanneet ystävät ja sukulaiset joutuivat maksumiehiksi. Tätä jatkui 1991 -95…
Kun vuosituhannen vaihteessa näitä laman jälkeisiä saatavia oli vielä 12,2 miljardia (euroissa) niin hallitus päätti lopettaa Arsenalin toiminnan ja myydä nämä saatavat tarjouskilpailun perusteella perintäyhtiölle. Sopimus tehtiin Aktiv-Hansan (norjalainen pörssiyhtiö) kanssa ja valtio sai koko tuosta velkapotista 600 miljoonaa euroa – siis 5 %:a niiden kirjanpitoarvosta! Tämä johti siihen, että noin 60.000 suomalaista myytiin velkaorjiksi norjalaiselle pörssiyhtiölle viideksitoista vuodeksi. Sopimukseen liittyi tiettävästi salainen sopimus, että Suomen valtio ei heikennä Aktiv-Hansan saatavien arvoa esim . velat anteeksi antavalla lainsäädännöllä viiteentoista vuoteen. No, tästä syystä nuo sen ajan lamavelat anteeksiantava lainsäädäntö tuli voimaan vasta 2008. Useimmille lamavelallisille inhimillisesti katsottuna aivan liian myöhään….
Siis Paavo Lipposen hallitus teki tällaisen päätöksen 2. valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoituksella, mutta mitä silloin ajateltiin… 600 miljoonaa ja 60.000 velkaorjaa – eihän valtio saanut kuin 10.000 euroa / velkaorja!! Ja samalla tuhottiin tämän porukan yrittäjyysura ja innovatiivisuus 15 vuodeksi. Jo pelkästään taloudellisesti päätös oli järjetön, nuo 60.000 ihmistä olisivat varmasti tuottaneet kansantaloudelle 15 – 17 vuoden aikana 10 – 100 kertaa enemmän uusina innovaatioina, työpaikkoina jne kuin tilanteessa, jossa he norjalaisten velkaorjina välttelivät virallisia tuloja ja/tai antoivat ulosmitata 1/3 nettopalkastaan vuosien ajan. Uutta yritystoimintaa ei tuo lamavelallisten porukka voinut käytännössä aloittaa. Lisätietoa tästä ja tästä.
HUOM. tärkeä tarkennus kommentin 26.9.2011 00:02 Pekka Heliste pohjalta –> summa oli 600 miljoonaa markkaa eli vaivaiset 100 miljoonaa euroa – eli välillä 2000-2008 vajaat 200 euroa / velkaorja / vuosi — järkyttävän halvalla meni monen tulevaisuus……
Inhimillisesti ottaen Siimeksen / Lipposen päätös oli vieläkin karmeampi, asiaa ei liene perin pohjin tutkittu, mutta ilmeisesti sadat ellei tuhannet ihmiset tekivät itsemurhan noin aikoina. Puhumattakaan niistä perheistä jotka kokivat velkavankeuden, myös noiden perheiden lapsiin siitä on jäänyt lähtemättömät jäljet – eli velkaorjuuden muistot elävät jo toisessa polvessa. Kun Viinanen rehdisti myöntää, että vietti unettomia öitä, niin tekee mieli kysyä, kuinka monta unetonta yötä Lipponen tai Siimes ovat tämän asian takia viettäneet, tuskin yhtäkään. Toinen pyrkii ”koko kansan presidentiksi” ja toinen on pitkään istunut varmaan juuri tästä velkaorjien myynnistä tehdyllä sopimuksella hyväpalkkaisessa toimitusjohtajan hommassa jo vuosia. Hävetkää – verenimijät!
Avoin kysymys Lipposelle ja Siimekselle : Miksi hallitus katsoi, että ei kannata tarjota tuota 95 %:n akordia velallisille itselleen, vaan annettiin norjalaiselle pörssiyhtiölle tehdä lamavelallisten hädänalaisella tilalla todella muhkeat voitot. Arvioni on (perustuu lamavelallisten kertomuksiin, jossa todetaan, että ehtivät maksaa 20 -90 %:a saatavista ennen armahdusta 2008) että norjalaisyhtiö teki näillä saatavilla 5-7 miljardia euroa voittoa!
Tämä lähihistorian vaietuin ja häpeällisin poliittinen päätös herättää monta kysymystä. Miksi hallitus katsoi, että Suomeen ei voitu organisoida yhtiötä, joka olisi hoitanut tämän perinnän ja käärinyt muhkeat voitot veronmaksajien eduksi? Miksi akordia ei tarjottu suoraan velallisille? Uskon, että aika moni olisi löytänyt jostain rahat asian hoitamiseen ja voinut jatkaa yrittämistä ja tuonut omalta osaltaan kansantalouteen paljon kaivattuja innovaatioita, vientituloja ja työpaikkoja. Nyt lahdattiin osa kokonaisesta yrittäjäsukupolvesta velkaorjiksi ulkolaiselle pörssiyhtiölle. Tai miksi tuota 600 miljoonaa ei yksinkertaisesti annettu kaikille anteeksi…..
Uskomaton juttu, mutta se on tosi, koska kertoja elää. Olen yksi heistä!
PS. Ei muuten mikään ihme, että tuota Aktiv-Hansa sopimusta käsitelevät asiakirjat on Tarja Halosen toimesta julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka — siinähän ne menevät Stasi – asiakirjojen rinnalla!
Kommentoi
110 kommenttia

Lue myös!
2 kirjoitusta Nettisanomista.
Kauppalehti keskiviikkona 20 lokakuuta 1999. Mielipide:
Arsenalin viimeinen palvelus suomalaisille.
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy:n alasajoon liittyen yhtiö on myymässä jälkiperittäviään ulkomaisille pankeille ja sijoittajille. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan näille noin 13 miljardin määräisille saataville ei ole varteenotettavia kotimaisia ostajaehdokkaita, vaan todennäköinen ostaja on pohjoismainen pankki tai suursijoittaja. Arsenalin toimitusjohtaja Jorma Kuoppala on arvioinut saatavien kauppahinnaksi joitakin satoja miljoonia markkoja.
Voi itku ja hammasten kiristys. Vielä muistan, miten nämä saatavat syntyivät pääosin säästöpankkien myöntämien suurten valuuttalainojen seurauksena 10 vuotta sitten silloisen hallituksen kannustaessa yrittäjiä valuuttalainojen ottamiseen. Muistan, miten luotot ottaneita entisiä yrittäjiä on kiusattu koko 1990-luku veronmaksajien edun nimissä. Ja muistan takaajia, joihin perintä on kohdistunut täydellä teholla ja joiden asunnot on myyty. Kyllä hämmästyttää, että nyt koko potti myydäänkin muutaman prosentin hinnalla ulkomaille! Eikö valtio lainkaan ajattele koko kansantalouden etua vaan lyhytnäköisesti välittömiä kameraalisia tulojaan?
Ehdotan, että nyt tarjotaan näille velallisille ja takaajille mahdollisuus lunastaa oma velkansa pois Arsenalista samoilla ehdoilla, joilla saatava myytäisiin ulkopuoliselle ostajalle. Tämä lopettaisi velallisten vuosikymmenen piinan ja olisi viisasta politiikkaa koko kansantalouden kannalta; näin vapautettaisiin lukuisa joukko kelpo yrittäjiä jatkamaan yritystoimintaa ilman vanhoja rasitteita.
Se olisi Arsenalin viimeinen – tosin myös ainoa – palvelus suomalaisille.
HARRI RUOHOLA kauppat. maisteri Turku Kauppalehti keskiviikkona 20 lokakuuta 1999. Mielipide.

JA
Kauppalehti tiistaina 7.12.1999. Mielipide:
Tukea se on takaisinmaksettukin tuki.
Pankkien tukeminen pankkikriisin yhteydessä on taas viime aikoina pulpahtanut esille, kun tuen lopullista hintaa on määritelty. Kun keskustelussa on tuotu esiin pankkien tukeminen, ovat niiden edustajat painottaneet, että tänä päivänä kaikki toiminnassa olevat pankit ovat maksaneet saamansa tuen takaisin valtiolle, Tämän vuoksi pankit katsovat, etteivät ne ole mitään velkaa kenellekään. Ikään kuin mitään tukea ei koskaan olisi saatukaan. Näkemys on väärä.
Lamavuosien aikana lukuisat pienet ja keskisuuret yritykset tekivät konkurssin. Yksityishenkilöt ajautuivat saneeraukseen tai elinikäiseen ulosmittaukseen.
Miksi näin? Siksi, etteivät yritykset saaneet rahoitusta, jolla ne olisivat voineet kestää laman pahimpien vuosien yli. Pankeille annettiin erittäin edullista tukea pääomalainojen muodossa. Ehtoihin kuului, että valtio nostaa tukilainojen korkoa muutaman vuoden kuluttua. Niinpä, kun tukilainan korko alkoi nousta, se oli tärkeää maksaa pois. Kun tuo aika koitti, yleinen taloustilanne oli paljon parantunut. Rahoitusta sai muualta jo halvemmalla. Valtion antaman tuen takaisinmaksu ei ollut niille vaikeaa. Pankeilla menee tänään oikein hyvin. Useimmat niistä tekevät historiansa parhaimpia tuloksia.
Aivan samoin monet konkurssiin kaatuneet yritykset ja saneeraukseen ajautuneet yksityishenkilöt voisivat tänään todeta taloutensa olevan hyvässä kunnossa asuntojen, pörssiosakkeiden ja kiinteistöjen hintojen noustua monin paikoin lamaa edeltävälle tai sitä korkeammalle tasolle, jos ne vain olisivat saaneet samanlaista edullista rahoitusta tai rahoitusta yleensä kestääkseen vaikeimpien vuosien yli.
Tuota mahdollisuutta Suomen hallitus ei halunnut antaa muille kuin pankeille, joiden muisti on todella lyhyt.
Joudutaan kysymään, miksei tukea voitu miltään osin suunnata asiakkaille yksin omaisen pankkien tukemisen sijasta. Pankkien tukeminen olisi voinut tapahtua myös asiakkaiden tukemisen kautta. Oli törkeä poliittinen valinta antaa tuki yksinomaan pankeille ja jättää asiakkaat niiden armoille.
Mitään tyydyttävää vastausta en ole saanut kysymykseen, miksi tukea ei voitu miltään osin suunnata pankeille asiakkaiden kautta.
MATTI EKLUND Helsinki Kauppalehti tiistaina 7.12.1999. Mielipide.

Viikkosanomat. Pertti Manninen. Lauantai 2011-12-31 klo 00:03.