Viikkosanomat – blogi

HS kertoo torstaina 17.09.2020 pienyrittäjän konkurssista, jonka jutun alkua ja pari kommenttia tässä:

LAINAUS

”

Yrittäjä Anja Snellman kertoo käyneensä pitkään neuvotteluja muun muassa verottajan ja taloyhtiön kanssa.

Snellmanin kahvilateltta juhli sukuyrityksen pitkää historiaa kesäkuussa 2008.­KUVA: KAROLIINA PAATOS

• reseptit käytössä.

  ---

• Ulkomaanelävä17.9. 17:18

  Ilmoita asiaton viesti

  Timotex Elämme poikkeusaikaa. Viimeistäänkin verottajan tulisi olla tällaisen poikkeustilan aikana inhimillisempi ja tyytyä samaan kuin pankitkin, eli siihen, että velallinen jätetään rauhaan jos hän pystyy maksamaan edes korot lainoistaan.

  Valtionkin etu kun olisi se, että yritteliäintä kansanosaa ei tapettaisi verotuksella poikkeustilan aikana, vaan että yritykset ja yrittäjät pääsisivät poikkeustilasta ylitse ja maksaisivat verot sitten kun pystyvät. Nykysysteemi vain pahentaa tilannetta.

  Suomessa on vielä se ongelma, ettei pienyrittäjä voi yleensä tehdä konkurssia joutumatta itse velkavankeuteen. Osakeyhtiön idea, jossa omistaja vastaa yrityksen veloista osakepääoman verran, ei ole Suomessa koskaan toiminut. Luotonantajat vaativat pienyrittäjien henkilökohtaista omaisuutta takuuksi, jolloin yrittäjä joutuu tilanteeseen, jossa hänen ei kannata tehdä ehkä elämässään mitään taloudellisesti kannattavaa. Tästä seuraa, että talouslamassa suuri osa osaavista ihmisistä siirtyy syrjään talouselämästä, eli veronmaksajista tulonsiirtojen saajiksi.

  ---

• Pasi tolonen17.9. 17:22

  Ilmoita asiaton viesti

  Ikävä uutinen!
  Makasiinikadulla tuli käytyä aina kun lähelle sattaui kahvilla ja lihapiirakalla.
  Mahtava henkilökunta, ja todellakin paras lihapiirakka, miyä tiedän.
  Todella pettynyt.

  LAINAUS LOPPUU

  —

  Kommentin lihavointi minun ja pieni muistelo menneiltä vuosilta. Minullakin oli tilaisuus usein käydä piirakoita syömässä ja kahvia juomassa, kun työpaikkani oli aivan vieressä yliopiston päärakennuksen kivijalassa ikkunoineen Hallituskadulle. Myöhemmin siirryttyämme Vallilaan Teollisuuskadulle tuli harvemmin käytyä. Toisaalta työkaverini Liisa S. kävi siellä joka työpäivä siippansa Einon kanssa, kun he lähtivät Kirkkonummelta ennen aamuruuhkaa, jolloin ei tarvinnut köröttää jonossa moottoritiellä vaan istua mieluummin kahvilassa, josta reitti Trollisuuskadulle oli sitten suoraviivainen ja nopea. Liisa kertoi kahvilan vakiasiakkaista. Mieleeni on jäänyt kertomuksia siitä kun Eemeli jo uransa lopetettuaan kertoi loputtomia huumorijuttujaan. Huomion arvoista oli tietenkin myös se, että kahvi tarjoiltiin aina posliinimukeista. Pahvia ei todella käytetty.

  Viikkosanomat.

  Pertti Manninen. Torstai 17.09.2029 23.:05. Tänään kävin ensimmäisen kerran puoleen vuoteen Kirkkonummen uimahallissa vesijumpassa. Ja vaaka yllätti: ensimmäinen numero oli vaihtunut pienemmäksi, muiden numeroiden ollessa entiset, Kyllä hiukan hieroin silmiäni ennenkuin uskoin lukemaa. Sen kunniaksi hyppäsin 4 kertaa ylimmältä tasolta, tietenkin jalat edellä. Komeat sukellukset ovat jääneet pois. Niistä on vain muistot jäljellä!

  —

  https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006639086.html