Posts Tagged ‘media’

Pääkirjoitus: Suomen ja Kataisen mahalasku, myös median.- ”Vakuudet olisi selvitettävä, vaikkei niitä olisi saatavissa”.

keskiviikko, marraskuu 17th, 2010

LAINAUS NETTISANOMISTA:

Nettisanomat. Keskiviikko 2010-11-17 klo 11:57.

 

Pääkirjoitus: Suomen ja Kataisen mahalasku, myös median.  ”Vakuudet olisi selvitettävä, vaikkei niitä olisi saatavissa”.

 Tänään aamulla uutislähetyksissä kerrottiin valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ja Suomen vaatimuksista saada vakuuksia mahdolliselle Irlanti-lainalle. FST5 selosti aika neutraalisti, että asiaa voidaan harkita tai jotakin sellaista. Yle TV1:n toimittajat hehkuttivat jostain puolittaisesta Suomen vaatimusten hyväksymisestä. Melko sanatarkasti: ”Suomi sai runnomansa vakuusvaatimukset osittain läpi.” Asia hiukan vesittyi sitten lauseessa: ”Vakuudet olisi selvitettävä, vaikkei niitä olisi saatavissa”. (08:32)

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen sitten tyytyväisen näköisenä selosti, että vakuudet annettaisiin kolmannelle osapuolelle, joka sitten huolehtisi asiasta. Ja näin meneteltäisiin jatkossa kaikkien tapausten kohdalla. Niinpä niin.

MTV3:n toimittaja Helena Petäistö kyllä sanoi myös: ”Selvitetään onko Irlannilla mahdollisuus antaa takuita saamalleen avulle”. (09:01).

Nettisanomat. Pertti Manninen. Keskiviikko 2010-11-17 klo 11:57.

Linkki: Katainen: Irlanti-lainoille saatava vakuudet. Pubit kelpaisi Suomelle.

http://viikkosanomat.fi/2010/11/16/katainen-irlanti-lainoille-saatava-vakuudet-pubit-kelpaisi-suomelle/

LAINAUS LOPPUU

Alkuperäiselle sivulle:
http://www.nettisanomat.com/2010/11/17/etusivu.htm

Viikkosanomat. Keskiviikkona 2010-11-17 klo 22:21.

Lainattu: Kaksipäisen kotkan varjossa. Jami Järvinen

lauantai, maaliskuu 6th, 2010

Lainattu:
Kaksipäisen kotkan varjossa
16. helmikuuta 2010, kello 08.02 – Jami Järvinen

 Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja vaihtaa päätoimittajaa. Janne Virkkunen saa viimeinkin väistyä. Potkuiksikin sellaista on tapana sanoa, kun pomotasolta alennetaan muistelmakirjailijaksi – tulkinta, joka Markkinointi & Mainonnan mukaan on jo ehditty kiistää. Silti voitaneen sanoa, että kaipaavia katseita Virkkusen loittonevaan selkään luodaan melko harvakseltaan. Ainakin, jos luotetaan Painobaarissa toisinaan notkuviin, vähintäänkin epämääräisiin lähteisiin. Ja tietynlainen rakkaudettomuus on saattanut olla jopa molemminpuolista.

Lähtöä on siis odotettu pitkään. Eikä kukaan sanottavasti ole välittänyt seuraajakysymyksestä. ”Kuka tahansa, kunhan se vain ei ole Max Jakobson.” Vielä vuonna 2007 asia herätti paljon enemmän mielenkiintoa.

Janne Virkkunen on jäänyt kansakunnan mieleen melko etäisenä, värittömänä hahmona, joka taitavasti sai kuluttajat uskomaan, että hänellä ei ole sisällöllisiä saati poliittisia ambitioita. Jos edes kaupallisia. Hänestä on pitkän uran jälkeen tullut Helsingin Sanomain Jutta Urpilainen, jonka ulostulot eivät tahdo vakuuttaa, vaan korkeintaan ärsyttää. Se on jo sinänsä saavutus toimittajalle, jonka oli mukana Kekkoslovakiaa ravistelleessa Tamminiemen pesänjakajat -kirjassa. Lehteä jatkuvasti uudistaneelle Nyt-liitteen isälle. Miehelle, jonka sukupuun oksilla riippuvat Snellmanit, Sibeliukset ja Järnefeltit.

Nyt tilanne muuttuu kertaheitolla kutkuttavammaksi. Sukupolvenvaihdokset ovat aina jännittäviä, mutta onpa muitakin erikoisuuksia. Hesari on kuuluisa pakkomielteisestä puolueettomuudestaan. Toimittajien puoluekytkökset Sanomassa ovat kuin homous Yhdysvaltain armeijassa: don’t ask, don’t tell. Mutta Pentikäinen on niinkin kuuluisa keskustalainen, että jopa Antti-Pekka Pietilä arveli saaneensa potkut Ilta-Sanomien päätoimittajan pallilta silkkaa antikepulaisuuttaan.

Liberaalipuolueen – käytännössä oikeistovihreiden – lippulaivan luovuttaminen ”uskovaiselle keskustavaikuttajalle” on herättänyt kollegoissa jännittäviä intohimoja. Pahimman lajin keskustasatraappi Erkki Laatikainen ei kyennyt peittelemään voitonriemua sivaltessaan Yleisradiossa itseään kaksi vuotta nuorempaa Virkkusta tämän ”eloisasta sympatiasta sosiaalidemokratiaa kohtaan” ja kiirehtiessään syleilemään Pentikäisen hengiltä kiimaisessa innossaan:

Mikael Pentikäinen kantaa keskustalaista juuristoa. Hänen isänsä professori Juha Pentikäinen on rantsilalaisia. Hän on uurastanut keskustan avaintehtävissä. Mikael Pentikäinen muistetaan keskustan opiskelijaliiton puheenjohtajana ja järjestön julkaisun Politiikan Puntarin päätoimittajana. Hän on Sanoma Oy:n toimittajakoulun kasvatti, vaateliaiden journalististen ja liiketaloudellisten haasteiden onnistunut kohtaaja.

Turun Sanomien emeritusdemari Aimo Massinen puolestaan keskittyy blogissaan vain kuittaamaan Pentikäisen puoluekuviot harmittomana hömppänä. Tokkopa Mikael nyt sentään antaa Jumalan ja Santeri Alkion häiritä bisneksiä.

Massisen huomio keskittyy samaan kuin suurimmalla osalla keskustelijoista. Pentikäisestä tulee huhtikuussa Helsingin Sanomain kautta aikojen voimakkain ei-Erkko-niminen päätoimittaja. Pestiin on yhdistetty myös kustantajan rooli. Asia, jota kilpailevan leirin iltapäivälehti jo ennätti kehuskella heidän ideakseen.

Pentikäisen nimitys oli sikäli uusi askel Hesarin käytännössä, että nyt sekä journalistinen että taloudellinen vastuu on yksissä samoissa käsissä. Käykö niin, että maan ykköslehden journalismi ”markkinaehtoistuu” entisestään? Hesariahan on jo viime vuosina syytetty siitä, että laatulehtipuheistaan huolimatta se on välillä luiskahtanut viihteeseen sensaatio- ja skandaalilehtien lailla. Tähän saakka on journalistipiireissä vain kuiskuteltu, ettei Hesarin linja ole vain pysynyt toimituksen johdon näpeissä, kun nuoret toimittajat ovat kokeilleet rajojaan.

(Tosin taitaapa Turun Sanomatkin julkaista syvällisten taidekritiikkiensä ja yhteiskunnallisten keskustelunaiheidensa ohella tietoja TPS:n kuulumisista. Että sikäli, Aimo Massinen.)

Kaksoisrooli on vaarallinen. Pentikäisellä on kovan liikkeenjohtajan maine. Ilmaisjakelulehtien sodassa Sanoma News yksinkertaisesti osti kilpailijat pois ja ajoi ostetut lehdet alas yksi toisensa jälkeen. Sanomalaisten avustajasopimusten kohdalla hän on osoittanut vaativansa torppareiltaan kuuliaisuutta, joka on ennen totuttu yhdistämään vain 1800-luvun kartanonherroihin. Hän odottaa maailman taipuvan hänen tahtoonsa.

Mikael Pentikäisen päätoimittaja-kustantajakaudella se voi tarkoittaa mitä tahansa. Aletaanko Helsingin Sanomia tehdä entistäkin kireämmällä kustannusrakenteella ilman journalistisia tavoitteita? Tingittäisiinkö toimittajien ja avustajien oikeuksista? Valokuvista vastaisivat lukijat kännykkäkameroineen. Kolumnien paikalle tulisivat tekstaripalstat. Muuttuisiko Sanoma News samanlaiseksi työyhteisön pahoinvoinnista kuuluisaksi firmaksi kuin vihtiläinen Karprint?

Mutta. Aina on mutta.

Kukaan ei ole vielä pohtinut toista, paljon pahempaa mahdollisuutta. Elokuvamaailmassa tuottaja-ohjaajia on useitakin eivätkä esimerkit aina ole kauniita. Timo Koivusalo on osoittanut, mitä tapahtuu, kun tuottaja-Koivusalo antaa ohjaaja-Koivusalolle vapaat kädet. Entä jos kustantaja osoittaa samaa armeliaisuutta päätoimittajalle? Mikael Pentikäisen Hesarista voi aivan kirjaimellisesti syntyä uusi Kaksipäisen kotkan varjossa.

Sellainen valtavan iso, Vesku Loirin tähdittämä pullantuoksuinen asia, jota kukaan ei halua nähdä edes kännissä.

Asiasanat: helsingin sanomat, huonot analogiat, janne virkkunen, kaksipäinen kotka, media, mikael pentikäinen, monopoli, päätoimittaja, pullantuoksu, timo koivusalo, vesku loiri

http://www.kansanuutiset.fi/blogit/jami-jarvinen/tag/janne-virkkunen

Lainattu:
Kaksipäisen kotkan varjossa
16. helmikuuta 2010, kello 08.02 – Jami Järvinen

Viikkosanomat lauantaina 2010-03-05 klo 01:45

Lue myös!
Perustuslaki- fiasko. Helsingin Sanomat. Jalkapalloa. Doping Lahti 2001.

http://viikkosanomat.fi/2010/02/13/perustuslaki-fiasko-helsingin-sanomat-doping-lahti-2001/

Suomi ja Afganistan: Vaaleja siirretään, samassa veneessä ollaan.

lauantai, maaliskuu 6th, 2010

Suomi ja Afganistan: Vaaleja siirretään, samassa veneessä ollaan.

Niinhän siinä nyt näyttää käyvän, että Suomen perustuslaki antaa myöten seuraavien eduskuntavaalien siirtämisen yhdellä kuukaudella. ”Oikeusministeri” Tuija Brax, tämä vihreän ajattelun helmi, kirkkaalla naamalla esittää television uutislähetyksessä, että päätös voidaan tehdä yksinkertaisella enemmistöllä. Perustuslaista hän ei puhu mitään, sillähän on jo pyyhitty moneen kertaan monesta paikasta.

Huvittavaa on, tai pikemminkin surullista, että valtamedia ei paheksu tätä ”vallankaappausta”, vaan hyssyttelee, esim. Helsingin Sanomat.

Tähän väliin aikaisempi teksti: Viikkosanomat. Pääkirjoitus keskiviikkona 2009-11-25 klo 16:17.

Vallankaappaus jonkun tekosyyn varjolla. Suomi oppi Afganistanista kuinka vaaleja siirretään.

Kahvilassa näkyy Iskelmä- kanavan kuvaa entisellä Harju & Pöntisellä. Alareunassa liukuu STT:n uutistekstejä ja mitä helvettiä. Eduskuntavaalit siirretään huhtikuulle! Tämän Matti Vanhasen hallituksen alhaisten temppujen sarja saa jatkoa. Tottakai vallantunnossaan eduskunta voi päättää asiasta, perustuslain säätämisjärjestyksessä, sillä edellisillä vaaleilla valittu eduskunta sai oikeuden, mandaatin, kuukautta lyhyemmäksi ajaksi. Kiireesti lasken, että 5/6 enemmistö tarvitaan. Näin ollen 33-34 edustajaa pystyisi kaatamaan lain jos perustuslakia noudatetaan.
Siitäkään ei voi olla kovin varma, kun eduskunta itse tulkitsee perustuskakia. Siis Sdp pystyisi kaatamaan esityksen, oppositon pienpuolueet yhdessä ainakin melkein jne.

Tämä ala-arvoinen oikeusministeri Tuija Brax nielee mitä tahansa keskustan ja kokoomuksen öykkäröintiä saadakseen vain olla hallituksessa. Parhaillaan hän valmistelee äänikynnyslakia, jolla valta sementoidaan nykyisille isoille puolueille, nykyiset pienetkin ovat vaarassa tippua, ainakin Rkp ja yhtäkkiä joku muukin, kunhan ei vihreät. Kuinka kauan tätä öykkäröintiä sallitaan, kuinka kauan valtamedia hyväksyy härskiydet? Turhia kysymyksiä, otetaanko nämä edes esille tältä kantilta.

Jos vaalien ajankohtaa halutaan muuttaa, niin se voidaan tehdä ainoastaan ei seuraavissa, vaan sitä seuraavissa vaaleissa. Kyllä sivistyneessä maassa pitäisi sentään alamaisten vaalihetkellä tietää kuinka pitkäksi ajaksi valtakirja edustajille annetaan, siis normaalioloissa, sotatilanteessa tietenkin asia on toinen, ei sodan keskellä voida ruveta vaaleja järjestämään, silloin puolustetaan isänmaata, ei kai sentään tulevaisuudessa hyökätä.

Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen tekevät korskeudessaan alhaisen tempun suomalaisille, vaalikarjalle. Oppi-isää ei tarvitse kaukaa hakea, siellä se istuu keskellä puhemieskoroketta, silloin kun istuu, paskamaisia lakeja säädettäessä likaisen työn joutuu tekemään varapuhemies Seppo Kääriäinen. Niin tämä Sauli Niinistö esitti silloin kun Suomi oli EU:n puhenjohtajamaa, että vaalit pitäisi siirtää kesäkuuhun. Näin se jotenkin meni, mutta silloin oli sentään vielä jotain ryhtiä, ja ehdotus ammuttiin alas ja siitä luovuttiin vähin äänin. Niinistön omaan saavutusten luetteloon se ei ole jäänyt kummittelemaan, niinkuin ei edes Tobinin veron nauraminen päin naamaa ja sen esittäjien sättiminen. Varjele meitä tältäkin ketkulta, vaikka ihmeitä täytyy tapahtua että hänestä päästäisiin. Ei tarvitsisi mustamaalata, tuotaisiin esille, mitä hän on itse sanonut ja miten on toiminut.

Pääministeri Matti Vanhanen jää historiaan, ei lautakasoista, vaan tietenkin oikeudenkäynnistään ja siitä likaisten temppujen lukumääräennätyksestä, kun ne joskus esille otetaan. Nyt voidaan elää kuin banaanitasavallassa (jokainen käsittäköön sanonnan niinkuin tantoo).

Viikkosanomat. Pääkirjoitus keskiviikkona 2009-11-25 klo 16:17.

http://viikkosanomat.fi/2009/11/25/vallankaappaus-jonkun-tekosyyn-varjolla-suomi-oppi-afganistanista-kuinka-vaaleja-siirretaan/

Tänään sitten Uudesta Suomesta löytyi juttu, jossa hyvinkin voisi Afganistanin tilalle kirjoittaa Suomi. Sisältöhän on sama. Perustuslaki on paperia, niinkuin onkin.

Afganistanin vaalit siirretään syksyyn

Afganistanin vaalit siirretään syksyyn Julkaistu: 24.1.2010 Päivitetty: 24.1.2010

Kuva: EPA / All Over PressAfganistanin riippumaton vaalikomissio on siirtänyt tämän vuoden parlamenttivaalit keväästä syksyyn. Alun perin vaalit piti järjestää toukokuussa, mutta nyt uusi ajankohta on syyskuussa, kertovat afganistanilaiset viranomaislähteet.

Vaalien siirto on länsivaltojen mieleen, sillä ne haluavat lisäaikaa ennen vaaleja tehtäville uudistuksille. Uudistusten toivotaan estävän mahdollisen vaalivilpin. Afganistanissa viime vuonna järjestetyt presidentinvaalit kärsivät laajasta vilpistä.

Uutistoimisto Reutersin viranomaislähteen mukaan vaalien uuden ajankohdan taustalla olisi ennen kaikkea vaalien järjestämiseen tarvittavien varojen puute. Afganistanin perustuslain mukaan parlamenttivaalit olisi pitänyt järjestää keväällä.

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/83061-afganistanin-vaalit-siirretaan-syksyyn

Rappiota surren, niin poliitikkojen kuin mediankin. Pertti Manninen. Viikkosanomat. Lauantaina 2010-03-07 klo 00:27